keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

San Marino

Huom! Teksti on julkaistu alunperin Paikka auringossa -nettisivulla.

Aurinkomatkat järjesti puolipäiväretken tuonne lilliputtivaltion pääkaupunkiin, joten mielenkiinnosta sinne piti lähteä. Retki oli muidenkin suomalaisten suosiossa, sillä samana päivänä San Marinossa retkeili 150 suomalaista. Bussimatka Cattolicasta San Marinoon kesti noin tunnin eli ei mikään mahdoton matka perheen pienimmillekään. San Marinossa aikaa kierrellä oli n. kolmisen tuntia. Oppaan kanssa sai lähteä kiertämään kaupunkia tai sitten mennä omatoimisesti. Pääkaupunki on Titanovuorella ja ylöspäin kapuamista oli jonkin verran, mutta se sujui kyllä huomaamatta, kun maisemat olivat hulppeita. Kannattaa kävellä noidan polkua ylös linnalle, joka on 750m merenpinnan yläpuolella. Kannattaa myös varautua vesipulloilla, sillä auringossa käveleminen tekee janoiseksi :).

San Marinossa on jonkun verran museoita, mm. kaupunginmuseo on ilmainen. Vähän erikoisempia museoita olivat vampyyri- sekä kidutusmuseot, joista jälkimmäisessä kävin. Museon sisäänpääsy oli opiskelijakortilla 6€ ja minusta tuo oli aika maksimihinta, sillä museo oli aika pieni. Museo koostui erilaisista kidustusvälineistä, siellä oli erilaisia miekkoja, siveysvyö, ironmaiden, sähkötuoli, pyöveli, hirttopuu jne. Jokaisen esineen kohdalle oli selkeästi kirjoitettu englanniksi käyttötarkoitus ja muuta infoa. Museossa oli aika hämärää ja muutenkin aavemaista, joten ihan pienille lapsille ei sitä suosittelisi, mutta esim. teinit innostuisivat museosta varmasti.

San Marino on verovaputensa takia ollut aiemmin ostosparatiisi, mutta nyt hinnat ovat nousseet. Kauppoja oli jonkun verran, mutta enimmäkseen ne olivat erilaisia turisteille suunnattuja krääsäliikkeitä tai sitten luksusmerkkejä myyviä putiikkeja. Kosmetiikkakauppoja oli paljon, ja hajuvesiä metsästävä löytää varmasti ostettavaa. Alkoholi tuolla oli halvempaa kuin esim. Cattolicassa, mutta kannattaa olla kuulemma varuillaan ettei osta ns. väärennettyä pulloa (esim. etiketissä lukeekin Gorgons gin eikä Gordons gin).

En käynyt San Marinossa syömässä, mutta ruokkapaikkoja oli kyllä tarjolla. Aika paljon oli pizzeria-tyyppisiä ravintoloita, joista sai myös pasta-annoksia, ja hinnat näyttivät pyörivän siinä kympin kieppeillä eli ihan kohtuuhintaista. Jäätelöbaareja oli paljon ja italialainen jäätelö on kyllä maistamisen arvoista!

LISÄYS: Jos haluaa San Marinon leiman passiinsa, sen saa viiden euron hintaan. Bussissa opas keräsi kaikkien halukkaiden passit ja toimitti ne leimattavaksi, joten itse ei tarvinnut leiman perässä juoksennella. Jos leimaa ei halua, ei passiakaan tarvitse ottaa mukaan.

LISÄYS 2: Monet lähettävät San Marinosta postikortteja, mutta kortteja lähettäessä kannattaa pitää mielessä pari juttua. Myynnissä on paljon postikortteja, joissa on postimerkit jo valmiiksi liimattu. Sellaiset ovat kuitenkin kalliimpia kuin kortit, joihin merkit liimataan itse. Toinen muistettava juttu on, että San Marinosta lähetettävät kortit on jätettävä San Marinoon. Jos ne laittaa postilaatikkoon Italian puolella, posti polttaa ne eivätkä kortit pääse perille. Omat korttini kulkivat Suomeen viikossa. 

Ei kommentteja: