Äskettäin tuli pistäydyttyä lyhyellä päiväreissulla Helsingissä. Ohjelmassa oli kahvittelua, alennusmyyntien kiertelyä, syömistä ja jossakin näyttelyssä piipahtaminen.
Ruokien ja juomien osalta pidättäydyimme tutussa ja turvallisessa, eli kahvit hörpättiin Cafe Esplanadissa ja ruokailu hoidettiin Santa Fessä. Cafe Esplanad on viihtyisyytensä ja sijaintinsa puolesta hyvä valinta, vieressä on Stockmannin tavaratalo ja Esplanadin puisto. Mikään valtavan iso tuo Esplanad ei ole, mutta ainakin siellä on intiimimpi tunnelma kuin vaikkapa Ekbergillä ja siellä voi nauttia myös juttutuokioista oman seurueen kanssa ilman häiritsevää kaikua tai taustamelua. Kahvila on ilmeisen suosittu, mutta tilaa on aina ollut vaikka puoliltapäivin kahvittelijoita riittää. Tarjolla on erilaisia kahvilatuotteita sekä keittolounas ja salaattibuffet, joka tosin ei näyttänyt kovin runsaalta. Mikään kovin edullinen paikka Esplanadin kahvila ei ole, jäätee ja pulla (kylläkin valtavan iso) maksoivat kahdeksisen euroa, mutta silloin tällöin tuon summan toki voi pulittaa.
Santa Fehen päädyimme syömään, kun shoppailukierroksen jälkeen piti nopeasti saada jotakin mahantäytettä ennen bussin lähtöä ja tuo Aleksilla sijaitseva ravintola sattui sopivasti kohdalle. Perjantaialkuilta ei ole mikään ihanteellinen aika löytää ruokapaikkaa ilman pöytävarausta, mutta meillä kävi hyvä tuuri, kun onnistuimme löytämään sattumalta vapaan pöydän. Santa Fe tarjoilee tex mex -tyyppistä ruokaa eli listalta löytyy mm. fajitaksia, mutta myös erilaisia cajun- ja bbq-ruokia. Ravintolan asiakaskunta oli monenkirjavaa eli joukossa oli niin keski-ikäisiä pariskuntia kuin lapsiperheitäkin. Enimmäkseen asiakkaina näytti olevan kolmekymppisiä kaveriporukoita. Ruokalista oli ihan kattava (oma lastenlistakin näytti olevan), mutta tällä kertaa seurueemme tyytyi fajitaksiin. Lihavaihtoehdon rinnalla listalta löytyi juustofajitaksia (täytetty halloumilla ja vuohenjuustolla, maistamisen arvoista!), mikä ilahduttaa kasvissyöjää. Vaikka porukkaa olikin liikkellä, henkilökunta saa pisteet siitä, ettei tarjoilijaa, ruokaa tai laskua joutunut odottamaan liian kauan. Annos oli täytettävää ja hyvää, ei mikään unohtumaton makuelämys, mutta hakkasi kyllä mennen tullen esim. Amarillon mätöt. Jälkiruuatkin olivat kunnon kokoisia. Hintatasolta ravintola on keskihintainen, fajitasannos, 24 senttiä viiniä ja jälkiruokakakku maksoivat reilun kolmekymppiä.
Reissun nähtävyysosio tuli kuitattua vierailulla Kaapelitehtaalle, jossa kävimme katsomassa Suomen valokuvataiteen museon näyttelyä. Samassa rakennuksessa toimii myös teatteri- sekä pieni hotelli- ja ravintolamuseo, joista varsinkin ensinmainittu vaikuttaa kiinnostavalta. Sinne ei kuitenkaan tällä kertaa ollut aikaa mennä, mutta ehkä seuraavalla kerralla. Kaikkiin kolmeen museoon myydään edullista yhteislippua, joka on 15€. Kaapelitehdas on vähän syrjässä, jos ajattelee pyöriä vain keskustassa, mutta sinne pääse helposti joko metrolla (ajo päätepysäkille Ruoholahteen, josta on n. 300m kävelymatka museoon) tai sitten raitiovaunulla 8 (ratikka ajaa Oopperatalon ohi ja siitä Töölön kautta), jolla on pysäkki melkein oven kohdalla. Valokuvataiteen museo on pienehkö ja selkeä, ja tuona vierailupäivänä myös rauhallinen, mutta silti siellä hujahti yli tunti. Suosittelen vieraailemaan joko tuolla tai muissa Kaapelin museoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti