Olen jo pitkään halunnut käydä Turussa, edellisestä käynnistä kun on kertynyt aikaa jo kymmenisen vuotta. Miellän Turun vahvasti kesäkaupungiksi, joten mikäpä olisikaan parempi kuin heinäkuu. Turisteja olikin liikenteessä paljon, muttei kuitenkaan ruuhkiksi asti.
Majoituin hotelli Seurahuoneella, jonka sijainti on erinomainen, sinne oli vain 10 minuutin kävelymatka rautatie- ja bussiasemalta. Hotelli sijaitsee myös kolmen kadunvälin päässä torista ja esim. kauppakeskus Hansaan oli vain kaksi kadunväliä eli kauppoja ja ravintoloita on lähellä. Hotelli on iso, mutta myös rauhallinen, ja henkilökunta oli erittäin ystävällistä. Missään muussa hotellilla minulta ei ole kyselty toiveita huoneen sijainnista. Kahden hengen huone oli iso, siellä oli kaksi erillistä vuodetta, telkkari, pieni pöytä ja pari tuolia ja tilaa jäi vielä reilusti. Vessassa oli kylpyamme ja suihku. Pientä miinusta tulee kokolattiamatoista sekä huoneen ei-niin-tarkasta siivouksesta, sillä löysin pöydän alta purkkaa. Hotellin yhteydessä toimii ravintola Sevilla, jossa aamiaista tarjoillaan. Tullessani hotelliin olin niin nälkäinen, että ensimmäinen päämäärä oli vain saada jostakin ruokaa, ja siihen saumaan Sevilla osui hyvin. En ole aiemmin kyseisessä ravintolassa syönyt, mutta kokemukseni jälkeen voisin mennä uudestaankin. Palvelu oli hyvää ja ruoka maukasta. Syömäni espanjalainen lihapulla-annos ei ehkä ihan täysin ollut hintansa väärti (reilu 16€), mutta menköön nyt tällä kertaa. Hotellin aamupala oli muuten hyvä, tarjolla oli peruspuuron, myslin ja murojen lisäksi hyvä leipävalikoima mm. rapeita sämpylöitä ja luomuleipää. Lisäksi oli kahtakin eri lajia juustoa, hedelmiä ja tuoreennäköisiä vihanneksia. Lapsille oli oma aamiaispöytä, jossa näytti olevan tarjolla mm. muroja. Näin kesäaikana lapsiperheitä oli hotellin asiakkaista suurin osa, ja tuolla Sevillassa lapsia oli muistettu leikkipaikalla ja omalla ruokalistalla.
Turun nähtävyyksistä kävin tietysti Turun linnassa, joka on suosikkilinnani Suomessa. Keskustasta linnaan on matkaa kolme kilometriä, ja matka taittuu kätevästi joko kävellen Aurajoen vartta tai bussilla nro 1, joka lähtee torilta ja ajaa satamaan saakka. Pääsylippu linnaan maksoi aikuiselta 8€ ja tuohon päälle suosittelen ottamaan opastuksen, joka kustantaa 2,5€ lisää. Ilman opastusta linnasta ei kauheasti saa irti, sillä huoneet olivat enimmäkseen tyhjiä. Opastuskierros asiallisen oppaan johdolla kesti tunnin ja keskittyi enimmäkseen linnan vaiheisiin keskiajalla, mutta toki myös renessanssiaikaa ja Juhana Herttuaa sivuttiin. Linnassa oli vielä erilaisia näyttelyitä, kuten astioita ja vaatteita eri vuosikymmeniltä 1800-luvulta lähtien sekä leikkikaluja. Esilinnassa on sisustettu huoneita eri tyylein 1600-luvulta alkaen ja 1800-luvulle päättyen sekä vankityrmiä. Lapsia varten linnassa on mahdollisuus varata opastettu pikkuritarikierros, ja esilinnan ritarihuoneella lapset ja aikuiset voivat sovitella ritarin tai linnanneidon asuja. Suosittelen ehdottomasti pistäytymään linnassa, sieltä löytyy jokaiselle jotakin. Linnaan mennessä kannattaa piikkikorot jättää kotiin ja pukea mahdollisimman mukavat jalkineet, sillä kapeita ja korkeita kivirappuja on kiivettävänä paljon.
Toinen nähtävyys, jossa Turussa ollessani pistäydyin oli Turun taidemuseo. Museo oli pienempi kuin luulin, mutta ihan kattava kokoelma siellä oli sekä vanhempaa taidetta että uutta, modernimpaa taidetta. Lippu museoon maksoi aikuiselta 8€, perjantai-iltaisin klo 16-19 on ilmainen sisäänpääsy ja tiistaisin maksuton 17.30 yleisöopastus vaihtuvaan näyttelyyn ( nyt Max Walter Svanbergin outolintu). Eipä kyllä juurikaan ollut ihmisiä tuolla yleisöopastuksessa, mutta opas oli asiantunteva. Museovierailuakin kyllä suosittelen lämpimästi, sillä samalla vaivalla pääsee näkemään sekä perinteistä taidetta (Gallen-Kallelaa, Simbergiä ja Halosta) että myös modernimpaa taidetta. Museo sijaitsee lähes ydinkeskustassa Aurakadulla, Puolalanmäen päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti