Äskettäin tuli pistäydyttyä lyhyellä päiväreissulla Helsingissä. Ohjelmassa oli kahvittelua, alennusmyyntien kiertelyä, syömistä ja jossakin näyttelyssä piipahtaminen.
Ruokien ja juomien osalta pidättäydyimme tutussa ja turvallisessa, eli kahvit hörpättiin Cafe Esplanadissa ja ruokailu hoidettiin Santa Fessä. Cafe Esplanad on viihtyisyytensä ja sijaintinsa puolesta hyvä valinta, vieressä on Stockmannin tavaratalo ja Esplanadin puisto. Mikään valtavan iso tuo Esplanad ei ole, mutta ainakin siellä on intiimimpi tunnelma kuin vaikkapa Ekbergillä ja siellä voi nauttia myös juttutuokioista oman seurueen kanssa ilman häiritsevää kaikua tai taustamelua. Kahvila on ilmeisen suosittu, mutta tilaa on aina ollut vaikka puoliltapäivin kahvittelijoita riittää. Tarjolla on erilaisia kahvilatuotteita sekä keittolounas ja salaattibuffet, joka tosin ei näyttänyt kovin runsaalta. Mikään kovin edullinen paikka Esplanadin kahvila ei ole, jäätee ja pulla (kylläkin valtavan iso) maksoivat kahdeksisen euroa, mutta silloin tällöin tuon summan toki voi pulittaa.
Santa Fehen päädyimme syömään, kun shoppailukierroksen jälkeen piti nopeasti saada jotakin mahantäytettä ennen bussin lähtöä ja tuo Aleksilla sijaitseva ravintola sattui sopivasti kohdalle. Perjantaialkuilta ei ole mikään ihanteellinen aika löytää ruokapaikkaa ilman pöytävarausta, mutta meillä kävi hyvä tuuri, kun onnistuimme löytämään sattumalta vapaan pöydän. Santa Fe tarjoilee tex mex -tyyppistä ruokaa eli listalta löytyy mm. fajitaksia, mutta myös erilaisia cajun- ja bbq-ruokia. Ravintolan asiakaskunta oli monenkirjavaa eli joukossa oli niin keski-ikäisiä pariskuntia kuin lapsiperheitäkin. Enimmäkseen asiakkaina näytti olevan kolmekymppisiä kaveriporukoita. Ruokalista oli ihan kattava (oma lastenlistakin näytti olevan), mutta tällä kertaa seurueemme tyytyi fajitaksiin. Lihavaihtoehdon rinnalla listalta löytyi juustofajitaksia (täytetty halloumilla ja vuohenjuustolla, maistamisen arvoista!), mikä ilahduttaa kasvissyöjää. Vaikka porukkaa olikin liikkellä, henkilökunta saa pisteet siitä, ettei tarjoilijaa, ruokaa tai laskua joutunut odottamaan liian kauan. Annos oli täytettävää ja hyvää, ei mikään unohtumaton makuelämys, mutta hakkasi kyllä mennen tullen esim. Amarillon mätöt. Jälkiruuatkin olivat kunnon kokoisia. Hintatasolta ravintola on keskihintainen, fajitasannos, 24 senttiä viiniä ja jälkiruokakakku maksoivat reilun kolmekymppiä.
Reissun nähtävyysosio tuli kuitattua vierailulla Kaapelitehtaalle, jossa kävimme katsomassa Suomen valokuvataiteen museon näyttelyä. Samassa rakennuksessa toimii myös teatteri- sekä pieni hotelli- ja ravintolamuseo, joista varsinkin ensinmainittu vaikuttaa kiinnostavalta. Sinne ei kuitenkaan tällä kertaa ollut aikaa mennä, mutta ehkä seuraavalla kerralla. Kaikkiin kolmeen museoon myydään edullista yhteislippua, joka on 15€. Kaapelitehdas on vähän syrjässä, jos ajattelee pyöriä vain keskustassa, mutta sinne pääse helposti joko metrolla (ajo päätepysäkille Ruoholahteen, josta on n. 300m kävelymatka museoon) tai sitten raitiovaunulla 8 (ratikka ajaa Oopperatalon ohi ja siitä Töölön kautta), jolla on pysäkki melkein oven kohdalla. Valokuvataiteen museo on pienehkö ja selkeä, ja tuona vierailupäivänä myös rauhallinen, mutta silti siellä hujahti yli tunti. Suosittelen vieraailemaan joko tuolla tai muissa Kaapelin museoissa.
torstai 25. heinäkuuta 2013
sunnuntai 14. heinäkuuta 2013
Saaristoristeily Turusta
Turussa käydessäni halusin pistäytyä myös saaristoristeilyllä, sillä loma-aikaani risteilystä oli tarjous 9€. Oikeastaan risteily oli tosi kätevä, sillä päivän aikana pääsi kätevästi merelle ja nauttimaan laivan buffet-pöydästä sekä tekemään tax free -ostoksia, mutta pääsi yöksi pois. Olin yllättynyt siitä, kuinka suosittu tuo risteily oli, todella moni vaihtoi laivaa Maarianhaminassa. Laivan matkustajista suuri osa oli lapsiperheitä vanhempineen ja isovanhempineen. Nuorisoa ei juurikaan näkynyt ja meno näytti muutenkin siistiltä ja hillityltä.
Tein risteilyn Siljalla, ja Silja Galaxy lähti satamasta 8.15 ja takaisin Turkuun palattiin 19.15. Minulla ei ollut hyttiä, mutta laivalla oli aika hiljaista, joten istumapaikkoja löytyi kyllä sekä sisältä että ulkoa. Ensimmäiseksi kävin aamupalalla, joka oli minulle pienoinen pettymys. Tarjolla ollut leipävalikoima koostui lähinnä kaupan pussisämpylöistä eikä tarjolla ollut kuin yhdenlaista rasvaisen oloista juustoa sekä hieman nahistuneen oloisia kasviksia. Tomaatit oli leikelty paksuiksi lohkoiksi, jotka putoilivat leipien päältä. Eli ihan 10€:n arvoinen aamiainen ei ollut, mutta kyllä tuolla mahansa sai täyteen. Vielä aamusta laiva oli hiljainen, ihmiset ehkä jatkoivat unia hyteissään, tai ehkä syy oli pilvisessä säässä, jonka vuoksi kannella (tai oikein muuallakaan) ei ollut tungosta vaan sain istua lähestulkoon yksin.
Kello 13.35 oli sitten laivanvaihto Maarianhaminassa. Etukäteen hiukan jännäsin tuota vaihtoa, sillä vaihtoaikaa ei ole kuin kymmenen minuuttia, mutta kuulutukset ja opastukset olivat hyvät. Maihin ei tarvinnut mennä ollenkaan vaan laivanvaihto sujui putkia pitkin. Kannattaa mennä jo valmiiksi odottamaa ulospääsyä, sillä vaihtoaikaa ei tosiaan liikaa ole ja putkia pitkinkin kävelymatkaa laivasta toiseen kertyy kuitenkin yllättävän paljon. Tulomatka taittui Baltic Princesillä, joka on Galaxya uudempi laiva ja jossa minusta oli enemmän tehtävää ja kauppoja sekä baareja.
Jos seisovaanpöytään haluaa mennä syömään, kannattaa varata se jo ennakkoon, sillä aiempi kattaus oli loppuunmyyty eikä myöhemmässäkään kattauksessa ollut kuin joitakin hajapaikkoja. Jos aamiainen oli pettymys, buffetlounas kyllä petrasi huomattavasti. Hinta oli minusta edullinen (ennakkoon ostettuna 24€), sisälsihän se kaiken alkuruuasta jälkiruokaan ja juomat päälle. Ruokavalikoima ei tietenkään ollut yhtä runsas kuin illallisbuffetissa, mutta suht samat sushit, kalapöydät, salaatit, lämpimät ruuat ja jälkkärit tuolta sai. Ruokien esillepanossa olin hieman kahta mieltä, sillä alku- ja pääruokatiskien sijaan ruuat on nyt sijoiteltu niin, että kalat ovat omassa linjastossa, salaatit omassa, sushit omassa jne. Jos halusi ottaa alkupalaksi kaikista noista kolmesta pöydästä, joutui kiertelemään lautasen kanssa kaikissa kolmessa pöydässä. Toisaalta jonoja oli vähemmän, kun saattoi aloittaa alkupalojen haalimisen mistä tahansa pöydästä. Buffetravintolan sijainti laivan keulassa oli erinomainen, sillä jos sattui ikkunapaikan saamaan, saattoi syödessä ihailla myös upeaa saaristomaisemaa.
Ensimmäinen päiväristeilyni oli siis hyvä kokemus eikä jää varmasti viimeiseksi. Useamminkin voisin lähteä tuonne aikaa kuluttamaan, jos asuisin lähempänä Turkua, mutta tästä lähtien ainakin kerran kesässä voisin risteilyllä käväistä.
Tein risteilyn Siljalla, ja Silja Galaxy lähti satamasta 8.15 ja takaisin Turkuun palattiin 19.15. Minulla ei ollut hyttiä, mutta laivalla oli aika hiljaista, joten istumapaikkoja löytyi kyllä sekä sisältä että ulkoa. Ensimmäiseksi kävin aamupalalla, joka oli minulle pienoinen pettymys. Tarjolla ollut leipävalikoima koostui lähinnä kaupan pussisämpylöistä eikä tarjolla ollut kuin yhdenlaista rasvaisen oloista juustoa sekä hieman nahistuneen oloisia kasviksia. Tomaatit oli leikelty paksuiksi lohkoiksi, jotka putoilivat leipien päältä. Eli ihan 10€:n arvoinen aamiainen ei ollut, mutta kyllä tuolla mahansa sai täyteen. Vielä aamusta laiva oli hiljainen, ihmiset ehkä jatkoivat unia hyteissään, tai ehkä syy oli pilvisessä säässä, jonka vuoksi kannella (tai oikein muuallakaan) ei ollut tungosta vaan sain istua lähestulkoon yksin.
Kello 13.35 oli sitten laivanvaihto Maarianhaminassa. Etukäteen hiukan jännäsin tuota vaihtoa, sillä vaihtoaikaa ei ole kuin kymmenen minuuttia, mutta kuulutukset ja opastukset olivat hyvät. Maihin ei tarvinnut mennä ollenkaan vaan laivanvaihto sujui putkia pitkin. Kannattaa mennä jo valmiiksi odottamaa ulospääsyä, sillä vaihtoaikaa ei tosiaan liikaa ole ja putkia pitkinkin kävelymatkaa laivasta toiseen kertyy kuitenkin yllättävän paljon. Tulomatka taittui Baltic Princesillä, joka on Galaxya uudempi laiva ja jossa minusta oli enemmän tehtävää ja kauppoja sekä baareja.
Jos seisovaanpöytään haluaa mennä syömään, kannattaa varata se jo ennakkoon, sillä aiempi kattaus oli loppuunmyyty eikä myöhemmässäkään kattauksessa ollut kuin joitakin hajapaikkoja. Jos aamiainen oli pettymys, buffetlounas kyllä petrasi huomattavasti. Hinta oli minusta edullinen (ennakkoon ostettuna 24€), sisälsihän se kaiken alkuruuasta jälkiruokaan ja juomat päälle. Ruokavalikoima ei tietenkään ollut yhtä runsas kuin illallisbuffetissa, mutta suht samat sushit, kalapöydät, salaatit, lämpimät ruuat ja jälkkärit tuolta sai. Ruokien esillepanossa olin hieman kahta mieltä, sillä alku- ja pääruokatiskien sijaan ruuat on nyt sijoiteltu niin, että kalat ovat omassa linjastossa, salaatit omassa, sushit omassa jne. Jos halusi ottaa alkupalaksi kaikista noista kolmesta pöydästä, joutui kiertelemään lautasen kanssa kaikissa kolmessa pöydässä. Toisaalta jonoja oli vähemmän, kun saattoi aloittaa alkupalojen haalimisen mistä tahansa pöydästä. Buffetravintolan sijainti laivan keulassa oli erinomainen, sillä jos sattui ikkunapaikan saamaan, saattoi syödessä ihailla myös upeaa saaristomaisemaa.
Ensimmäinen päiväristeilyni oli siis hyvä kokemus eikä jää varmasti viimeiseksi. Useamminkin voisin lähteä tuonne aikaa kuluttamaan, jos asuisin lähempänä Turkua, mutta tästä lähtien ainakin kerran kesässä voisin risteilyllä käväistä.
Kesäinen Turku
Olen jo pitkään halunnut käydä Turussa, edellisestä käynnistä kun on kertynyt aikaa jo kymmenisen vuotta. Miellän Turun vahvasti kesäkaupungiksi, joten mikäpä olisikaan parempi kuin heinäkuu. Turisteja olikin liikenteessä paljon, muttei kuitenkaan ruuhkiksi asti.
Majoituin hotelli Seurahuoneella, jonka sijainti on erinomainen, sinne oli vain 10 minuutin kävelymatka rautatie- ja bussiasemalta. Hotelli sijaitsee myös kolmen kadunvälin päässä torista ja esim. kauppakeskus Hansaan oli vain kaksi kadunväliä eli kauppoja ja ravintoloita on lähellä. Hotelli on iso, mutta myös rauhallinen, ja henkilökunta oli erittäin ystävällistä. Missään muussa hotellilla minulta ei ole kyselty toiveita huoneen sijainnista. Kahden hengen huone oli iso, siellä oli kaksi erillistä vuodetta, telkkari, pieni pöytä ja pari tuolia ja tilaa jäi vielä reilusti. Vessassa oli kylpyamme ja suihku. Pientä miinusta tulee kokolattiamatoista sekä huoneen ei-niin-tarkasta siivouksesta, sillä löysin pöydän alta purkkaa. Hotellin yhteydessä toimii ravintola Sevilla, jossa aamiaista tarjoillaan. Tullessani hotelliin olin niin nälkäinen, että ensimmäinen päämäärä oli vain saada jostakin ruokaa, ja siihen saumaan Sevilla osui hyvin. En ole aiemmin kyseisessä ravintolassa syönyt, mutta kokemukseni jälkeen voisin mennä uudestaankin. Palvelu oli hyvää ja ruoka maukasta. Syömäni espanjalainen lihapulla-annos ei ehkä ihan täysin ollut hintansa väärti (reilu 16€), mutta menköön nyt tällä kertaa. Hotellin aamupala oli muuten hyvä, tarjolla oli peruspuuron, myslin ja murojen lisäksi hyvä leipävalikoima mm. rapeita sämpylöitä ja luomuleipää. Lisäksi oli kahtakin eri lajia juustoa, hedelmiä ja tuoreennäköisiä vihanneksia. Lapsille oli oma aamiaispöytä, jossa näytti olevan tarjolla mm. muroja. Näin kesäaikana lapsiperheitä oli hotellin asiakkaista suurin osa, ja tuolla Sevillassa lapsia oli muistettu leikkipaikalla ja omalla ruokalistalla.
Turun nähtävyyksistä kävin tietysti Turun linnassa, joka on suosikkilinnani Suomessa. Keskustasta linnaan on matkaa kolme kilometriä, ja matka taittuu kätevästi joko kävellen Aurajoen vartta tai bussilla nro 1, joka lähtee torilta ja ajaa satamaan saakka. Pääsylippu linnaan maksoi aikuiselta 8€ ja tuohon päälle suosittelen ottamaan opastuksen, joka kustantaa 2,5€ lisää. Ilman opastusta linnasta ei kauheasti saa irti, sillä huoneet olivat enimmäkseen tyhjiä. Opastuskierros asiallisen oppaan johdolla kesti tunnin ja keskittyi enimmäkseen linnan vaiheisiin keskiajalla, mutta toki myös renessanssiaikaa ja Juhana Herttuaa sivuttiin. Linnassa oli vielä erilaisia näyttelyitä, kuten astioita ja vaatteita eri vuosikymmeniltä 1800-luvulta lähtien sekä leikkikaluja. Esilinnassa on sisustettu huoneita eri tyylein 1600-luvulta alkaen ja 1800-luvulle päättyen sekä vankityrmiä. Lapsia varten linnassa on mahdollisuus varata opastettu pikkuritarikierros, ja esilinnan ritarihuoneella lapset ja aikuiset voivat sovitella ritarin tai linnanneidon asuja. Suosittelen ehdottomasti pistäytymään linnassa, sieltä löytyy jokaiselle jotakin. Linnaan mennessä kannattaa piikkikorot jättää kotiin ja pukea mahdollisimman mukavat jalkineet, sillä kapeita ja korkeita kivirappuja on kiivettävänä paljon.
Toinen nähtävyys, jossa Turussa ollessani pistäydyin oli Turun taidemuseo. Museo oli pienempi kuin luulin, mutta ihan kattava kokoelma siellä oli sekä vanhempaa taidetta että uutta, modernimpaa taidetta. Lippu museoon maksoi aikuiselta 8€, perjantai-iltaisin klo 16-19 on ilmainen sisäänpääsy ja tiistaisin maksuton 17.30 yleisöopastus vaihtuvaan näyttelyyn ( nyt Max Walter Svanbergin outolintu). Eipä kyllä juurikaan ollut ihmisiä tuolla yleisöopastuksessa, mutta opas oli asiantunteva. Museovierailuakin kyllä suosittelen lämpimästi, sillä samalla vaivalla pääsee näkemään sekä perinteistä taidetta (Gallen-Kallelaa, Simbergiä ja Halosta) että myös modernimpaa taidetta. Museo sijaitsee lähes ydinkeskustassa Aurakadulla, Puolalanmäen päällä.
Majoituin hotelli Seurahuoneella, jonka sijainti on erinomainen, sinne oli vain 10 minuutin kävelymatka rautatie- ja bussiasemalta. Hotelli sijaitsee myös kolmen kadunvälin päässä torista ja esim. kauppakeskus Hansaan oli vain kaksi kadunväliä eli kauppoja ja ravintoloita on lähellä. Hotelli on iso, mutta myös rauhallinen, ja henkilökunta oli erittäin ystävällistä. Missään muussa hotellilla minulta ei ole kyselty toiveita huoneen sijainnista. Kahden hengen huone oli iso, siellä oli kaksi erillistä vuodetta, telkkari, pieni pöytä ja pari tuolia ja tilaa jäi vielä reilusti. Vessassa oli kylpyamme ja suihku. Pientä miinusta tulee kokolattiamatoista sekä huoneen ei-niin-tarkasta siivouksesta, sillä löysin pöydän alta purkkaa. Hotellin yhteydessä toimii ravintola Sevilla, jossa aamiaista tarjoillaan. Tullessani hotelliin olin niin nälkäinen, että ensimmäinen päämäärä oli vain saada jostakin ruokaa, ja siihen saumaan Sevilla osui hyvin. En ole aiemmin kyseisessä ravintolassa syönyt, mutta kokemukseni jälkeen voisin mennä uudestaankin. Palvelu oli hyvää ja ruoka maukasta. Syömäni espanjalainen lihapulla-annos ei ehkä ihan täysin ollut hintansa väärti (reilu 16€), mutta menköön nyt tällä kertaa. Hotellin aamupala oli muuten hyvä, tarjolla oli peruspuuron, myslin ja murojen lisäksi hyvä leipävalikoima mm. rapeita sämpylöitä ja luomuleipää. Lisäksi oli kahtakin eri lajia juustoa, hedelmiä ja tuoreennäköisiä vihanneksia. Lapsille oli oma aamiaispöytä, jossa näytti olevan tarjolla mm. muroja. Näin kesäaikana lapsiperheitä oli hotellin asiakkaista suurin osa, ja tuolla Sevillassa lapsia oli muistettu leikkipaikalla ja omalla ruokalistalla.
Turun nähtävyyksistä kävin tietysti Turun linnassa, joka on suosikkilinnani Suomessa. Keskustasta linnaan on matkaa kolme kilometriä, ja matka taittuu kätevästi joko kävellen Aurajoen vartta tai bussilla nro 1, joka lähtee torilta ja ajaa satamaan saakka. Pääsylippu linnaan maksoi aikuiselta 8€ ja tuohon päälle suosittelen ottamaan opastuksen, joka kustantaa 2,5€ lisää. Ilman opastusta linnasta ei kauheasti saa irti, sillä huoneet olivat enimmäkseen tyhjiä. Opastuskierros asiallisen oppaan johdolla kesti tunnin ja keskittyi enimmäkseen linnan vaiheisiin keskiajalla, mutta toki myös renessanssiaikaa ja Juhana Herttuaa sivuttiin. Linnassa oli vielä erilaisia näyttelyitä, kuten astioita ja vaatteita eri vuosikymmeniltä 1800-luvulta lähtien sekä leikkikaluja. Esilinnassa on sisustettu huoneita eri tyylein 1600-luvulta alkaen ja 1800-luvulle päättyen sekä vankityrmiä. Lapsia varten linnassa on mahdollisuus varata opastettu pikkuritarikierros, ja esilinnan ritarihuoneella lapset ja aikuiset voivat sovitella ritarin tai linnanneidon asuja. Suosittelen ehdottomasti pistäytymään linnassa, sieltä löytyy jokaiselle jotakin. Linnaan mennessä kannattaa piikkikorot jättää kotiin ja pukea mahdollisimman mukavat jalkineet, sillä kapeita ja korkeita kivirappuja on kiivettävänä paljon.
Toinen nähtävyys, jossa Turussa ollessani pistäydyin oli Turun taidemuseo. Museo oli pienempi kuin luulin, mutta ihan kattava kokoelma siellä oli sekä vanhempaa taidetta että uutta, modernimpaa taidetta. Lippu museoon maksoi aikuiselta 8€, perjantai-iltaisin klo 16-19 on ilmainen sisäänpääsy ja tiistaisin maksuton 17.30 yleisöopastus vaihtuvaan näyttelyyn ( nyt Max Walter Svanbergin outolintu). Eipä kyllä juurikaan ollut ihmisiä tuolla yleisöopastuksessa, mutta opas oli asiantunteva. Museovierailuakin kyllä suosittelen lämpimästi, sillä samalla vaivalla pääsee näkemään sekä perinteistä taidetta (Gallen-Kallelaa, Simbergiä ja Halosta) että myös modernimpaa taidetta. Museo sijaitsee lähes ydinkeskustassa Aurakadulla, Puolalanmäen päällä.
torstai 4. heinäkuuta 2013
Herkkuja ja ravintolaelämää Cattolicassa
Italialaiset elävät iltapainotteisesti eikä Cattolica tee tässä poikkeusta: ravintolat avaavat ovensa illastajille siinä kuuden-seitsemän maissa eli Suomeen verrattuna myöhään. Ravintolat avaavat ovensa aamulla ja pitävät ne auki lounasajan yli (n. klo 14), jonka jälkeen ne sulkeutuvat siestan ajaksi auetaakseen illalla uudestaan. Toki turistipaikassa on ravintoloita, jotka ovat auki pitkin päivää, mutta nämä ovat enemmän pizzeriatyyppisiä. Ravintolat jaetaan Italiassa eri tyyppeihin, joista pizzeriasta saa tietysti pizzoja. Osteria ja trattoria taas ovat vähän halvemman hintaluokan paikkoja, joissa tarjollaan perinteistä kotiruokaa kuten pastoja. Ristorantet ovat sitten niitä kalliimpia ja tyylikkäämpiä ravintoloita.
Italialaisessa ravintolassa kannattaa muistaa pari juttua. Ensiksikin hintoihin lisätään copeto eli kattausmaksu, joka vaihteli 1,50€ ja 2€ välillä. Yleensä pelkkää pitsaa/pastaa syödessä maksu oli halvempi ja lihaa tms. syödessä kalliimpi. Maksu sisältää aterimet, leipää alkupalaksi, balsamicon ja juustoraasteen yms. tykötarpeet. Lisäksi monissa paikoissa tuotiin jälkiruuaksi limoncelloa, kakkua tai hedelmiä. Söin yksin, joten en ole varma, lisätäänkö kattausmaksu kerran laskun loppusummaan vai veloitetaanko se kaikilta ruokailijoilta erikseen. Epäilisin jälkimmäistä. Kattausmaksun suuruus kannattaa aina tarkistaa etukäteen, se on mainittu menussa. Kattausmaksun lisäksi on kohteliasta jättää juomarahaa, jos on tyytyväinen ruokaan ja palveluun. Toinen muistettava asia on, että Italiassa pastat ovat alkuruokia eli jos ravintolassa tilaa vaikkapa lasagnen, se on pieni eikä sillä kyllä oikein nälkä lähde.
Lounastajille tarjotaan lähinnä pitsapaloja ja sitten piadinoja, jotka ovat paikallista herkkua eli eräänlaisia pizzaleipiä, joissa ohuen leivän sisään laitetaan erilaisia täytteitä. Piadinoja sai muutamalla eurolla. Via Dante -ostoskadulla oli muutamia pikkupizzerioita, joissa myötiin pizzoja paloina. Margaritaslice kustansi 1,50-2€, ja parilla semmoisella korvasi jo illallisen. Nämä paikat olivat auki pitkin päivää yömyöhälle. Hotellien ravintoloista, no ainakin Senior-hotellin alasbaarista, saa lounasaikaan munakasta, toasteja, ranskalaisia ja pasta-annoksia.
Etukäteen minua varoiteltiin siitä, että ravintoloidet menut ovat harvoin muulla kielellä kuin italiaksi. Kaikissa ravintoloissa, joissa itse kävin oli menut kuitenkin englanniksi. Jos joku suomalaista menua kaipaa, sellainen löytyy ravintola Charliesta (samassa paikassa pidettiin Aurinkomatkojen infotilaisuus) Via Genovalta. Aurinkomatkalaiset saivat tuolta alennusta 10%. Itse kävin tuolla kerran syömässä ja lista oli aika kattava, mutta lihaa en tuolta suosittele tilaamaan, ei ollut kummoista.
Cattolicassa oli hyvin erilaisia ravintoloita erilaisille kukkaroille. Enimmäkseen ruoka oli ihan Suomen hinnoissa, kympillä ei kovin kummoista annosta saanut. Pastat maksoivat siinä 8€, mutta annos oli sitä alkupalakokoa. Salaatit (esim. mozzarella-tomaatti alkupalaksi) olivat 6-8€. Cattolicassa on paljon kalaravintoloita etenkin sataman lähettyvillä, ja ne kyllä näyttivät kalliilta. Pihvejä tuolla alueella ei oikein syödä vaan enemmänkin mereneläviä. Yhden pihvin tilasin, mutta se ei ollut todellakaan hintansa väärti (15€). Ruoka oli kumminkin todella hyvää, etenkin mozzarellajuustoon ihastuin täysin, Suomessa vastaava ei ole lainkaan Italian tasoa. Silmiinpistävää oli, että ravintolassa viiniä myytiin aina karahveittain. 0,5l talon viiniä maksoi yleensä 4-5€ ja oli juotavaa.
Jäätelö on Italiassa ihanaa ja jäätelöbaareja on joka nurkalla. Tyypillistä on, että jokainen baari valmistaa jäätelönsä omalla reseptillä. Jätski"pallot" (lainausmerkeissä siksi, että jäätelö kauhotaan kuppeihin eivätkä pallot palloilta näytä) maksoivat vähän päälle euron kappale ja jäätelöannokset n. 5€. Lempparijäätelöitä olivat valkosuklaa ja ihanan raikas sitruuna. Tavallisten jäätelöiden lisäksi tarjolla oli myös sorbetteja.
Jos ravintolaan haluaa lähteä iltaa istumaan, se onnistuu kyllä sillä Cattolicassa riittää terassiravintoloita, joissa paikalliset ja turistit viettävät aikaa illan pimetessä. Tykästyin gelateria Pimpiin, joka sijaitsee hotelli Kursaalia ja Mäkkäriä vastapäätä sen suihkulähdeaukion vieressä, jossa iltaisin klo 21.45 on hieno vesisuihkuesitys. Terassilta tuota esitystä kelpasi seurata. Pimpi on jäätelöbaari, mutta sieltä sai myös drinkkejä, jotka maksoivat 7€. Italiassa on tapana, että baareissa drinkin lisäksi pyötään tuodaan jotain purtavaa, kuten sipsejä tai pähkinöitä, kerran jopa pizzaa. Laskua ei välttämättä tuoda heti pöytään, ja oli aika rasittavaa yrittää metsästää tarjoilijaa sitä tuomaan, kun tämä oli jatkuvasti liikkeessä.
Suosittelen muuten lämpimästi vilkaisemaan tuon jokailtaisen vesisuihkunäytöksen, joka kerää sankoin joukoin väkeä paikalle.
Italialaisessa ravintolassa kannattaa muistaa pari juttua. Ensiksikin hintoihin lisätään copeto eli kattausmaksu, joka vaihteli 1,50€ ja 2€ välillä. Yleensä pelkkää pitsaa/pastaa syödessä maksu oli halvempi ja lihaa tms. syödessä kalliimpi. Maksu sisältää aterimet, leipää alkupalaksi, balsamicon ja juustoraasteen yms. tykötarpeet. Lisäksi monissa paikoissa tuotiin jälkiruuaksi limoncelloa, kakkua tai hedelmiä. Söin yksin, joten en ole varma, lisätäänkö kattausmaksu kerran laskun loppusummaan vai veloitetaanko se kaikilta ruokailijoilta erikseen. Epäilisin jälkimmäistä. Kattausmaksun suuruus kannattaa aina tarkistaa etukäteen, se on mainittu menussa. Kattausmaksun lisäksi on kohteliasta jättää juomarahaa, jos on tyytyväinen ruokaan ja palveluun. Toinen muistettava asia on, että Italiassa pastat ovat alkuruokia eli jos ravintolassa tilaa vaikkapa lasagnen, se on pieni eikä sillä kyllä oikein nälkä lähde.
Lounastajille tarjotaan lähinnä pitsapaloja ja sitten piadinoja, jotka ovat paikallista herkkua eli eräänlaisia pizzaleipiä, joissa ohuen leivän sisään laitetaan erilaisia täytteitä. Piadinoja sai muutamalla eurolla. Via Dante -ostoskadulla oli muutamia pikkupizzerioita, joissa myötiin pizzoja paloina. Margaritaslice kustansi 1,50-2€, ja parilla semmoisella korvasi jo illallisen. Nämä paikat olivat auki pitkin päivää yömyöhälle. Hotellien ravintoloista, no ainakin Senior-hotellin alasbaarista, saa lounasaikaan munakasta, toasteja, ranskalaisia ja pasta-annoksia.
Etukäteen minua varoiteltiin siitä, että ravintoloidet menut ovat harvoin muulla kielellä kuin italiaksi. Kaikissa ravintoloissa, joissa itse kävin oli menut kuitenkin englanniksi. Jos joku suomalaista menua kaipaa, sellainen löytyy ravintola Charliesta (samassa paikassa pidettiin Aurinkomatkojen infotilaisuus) Via Genovalta. Aurinkomatkalaiset saivat tuolta alennusta 10%. Itse kävin tuolla kerran syömässä ja lista oli aika kattava, mutta lihaa en tuolta suosittele tilaamaan, ei ollut kummoista.
Cattolicassa oli hyvin erilaisia ravintoloita erilaisille kukkaroille. Enimmäkseen ruoka oli ihan Suomen hinnoissa, kympillä ei kovin kummoista annosta saanut. Pastat maksoivat siinä 8€, mutta annos oli sitä alkupalakokoa. Salaatit (esim. mozzarella-tomaatti alkupalaksi) olivat 6-8€. Cattolicassa on paljon kalaravintoloita etenkin sataman lähettyvillä, ja ne kyllä näyttivät kalliilta. Pihvejä tuolla alueella ei oikein syödä vaan enemmänkin mereneläviä. Yhden pihvin tilasin, mutta se ei ollut todellakaan hintansa väärti (15€). Ruoka oli kumminkin todella hyvää, etenkin mozzarellajuustoon ihastuin täysin, Suomessa vastaava ei ole lainkaan Italian tasoa. Silmiinpistävää oli, että ravintolassa viiniä myytiin aina karahveittain. 0,5l talon viiniä maksoi yleensä 4-5€ ja oli juotavaa.
Jäätelö on Italiassa ihanaa ja jäätelöbaareja on joka nurkalla. Tyypillistä on, että jokainen baari valmistaa jäätelönsä omalla reseptillä. Jätski"pallot" (lainausmerkeissä siksi, että jäätelö kauhotaan kuppeihin eivätkä pallot palloilta näytä) maksoivat vähän päälle euron kappale ja jäätelöannokset n. 5€. Lempparijäätelöitä olivat valkosuklaa ja ihanan raikas sitruuna. Tavallisten jäätelöiden lisäksi tarjolla oli myös sorbetteja.
Jos ravintolaan haluaa lähteä iltaa istumaan, se onnistuu kyllä sillä Cattolicassa riittää terassiravintoloita, joissa paikalliset ja turistit viettävät aikaa illan pimetessä. Tykästyin gelateria Pimpiin, joka sijaitsee hotelli Kursaalia ja Mäkkäriä vastapäätä sen suihkulähdeaukion vieressä, jossa iltaisin klo 21.45 on hieno vesisuihkuesitys. Terassilta tuota esitystä kelpasi seurata. Pimpi on jäätelöbaari, mutta sieltä sai myös drinkkejä, jotka maksoivat 7€. Italiassa on tapana, että baareissa drinkin lisäksi pyötään tuodaan jotain purtavaa, kuten sipsejä tai pähkinöitä, kerran jopa pizzaa. Laskua ei välttämättä tuoda heti pöytään, ja oli aika rasittavaa yrittää metsästää tarjoilijaa sitä tuomaan, kun tämä oli jatkuvasti liikkeessä.
Suosittelen muuten lämpimästi vilkaisemaan tuon jokailtaisen vesisuihkunäytöksen, joka kerää sankoin joukoin väkeä paikalle.
keskiviikko 3. heinäkuuta 2013
Firenze
Huom! Teksti on julkaistu alunperin Paikka auringossa -sivustolla.
Retki Firenzeen on kokopäiväretki ja retkellelähtö tapahtui aamulla seitsemän maissa. Bussimatka Firenzeen kesti noin nelisen tuntia, ja matkalla pysähdyttiin huoltoasemalle kahville. Tie kulki mm. Apenniinien vuoriston läpi (mitään vuoristoteitä ei siis ajettu, vaan moottoriteitä vuoriston läpi tehtyjen tunneleiden kautta) eli nähtävää riitti. Firenzessä kävimme ensin Arno-joen toisella puolella kuvaamassa kaupunkia ennen kuin bussi jätti meidät kyydistä. Firenzessä oli taas mahdollisuus kiertää oppaan perässä kaupungilla niin, että opas esitteli tärkeimmät nähtävyydet ja kertoili niistä. Kierros kesti noin tunnin.
Aikaa Firenzessä oleskeluun oli noin nelisen tuntia ja nähtävää on paljon. Duomon kappeli piti tietysti nähdä ja se olikin todella vaikuttava. Uffizin taidemuseo oli omalla pakko nähdä -listalla, ja opas tarjoitui tilaamaan museoon lipun etukäteen, sillä ilman lippua museoon saattaa joutua jonottamaan jopa 1,5 tuntia. Lippu oli 6€ aikuiselta ja etukäteen ostettuna päälle tuli vielä 4,50, mutta minusta hinta oli edullinen. Uffizi oli valtava eikä siellä kannata kuluttaa aikaa enempää kuin pari tuntia ettei iske ähky. Taidepläjäyksen jälkeen kaipasin jotain viihdyttävää, ja sitä tarjoili ihan lähellä oleva Guccin museo, jossa esiteltiin erilaisia Guccin tuotteita, kuten vaatteita, kenkiä, laukkuja jne. Museo oli todella tyylikäs ja sisäänpääsy maksoi aikuiselta 6€. Museossa oli mm. erilaisia iltapukuja, joita julkkikset (esim. Cameron Diaz) ovat käyttäneet eri tilaisuuksissa.
Firenzestä löytyy monenlaisia ruokapaikkoja. Itse en malttanut pysähtyä syömään, joten tilasin vain pizzaslicen. Kyllä tuolla hinta osataan ottaa, sillä 2 margaritaslicea (kylläkin isoa) ja 0,5l kokista maksoi 7€. Kannattaa kuljettaa laukussa omia vesipulloja, ne tulevat tarpeeseen, sillä auringossa on tosi kuuma kun vieläkävelee.
Shoppailuja en Firenzessä tehnyt, mutta kuulin monien tehneen hyviä löytöjä markkinoilla ja kauppahallissa. Jos kultakoruja haluaa, kannattaa suunnata Arno-joen ylittävälle Ponte Vecchiolle (muutenkin tuo silta on näkemisen arvoinen:)), joka on täynnä kultakauppoja.
Aika Firenzessä hujahti nopeasti ja matkalla hotelliin oli bussissa istuttava taas se 4h eli paluu oli siinä yhdeksän aikaan. Matkalla pysähdyttiin taas huoltoasemalle kahville. Bussit olivat hyvin ilmastoituja ja siistejä eli kuuma ei tullut, mutta vessan puute hieman harmitti.
Firenze on upea ja kiinnostava kaupunki, joka kyllä kannattaa käydä katsomassa, jos sinnepäin sattuu matka viemään.
Retki Firenzeen on kokopäiväretki ja retkellelähtö tapahtui aamulla seitsemän maissa. Bussimatka Firenzeen kesti noin nelisen tuntia, ja matkalla pysähdyttiin huoltoasemalle kahville. Tie kulki mm. Apenniinien vuoriston läpi (mitään vuoristoteitä ei siis ajettu, vaan moottoriteitä vuoriston läpi tehtyjen tunneleiden kautta) eli nähtävää riitti. Firenzessä kävimme ensin Arno-joen toisella puolella kuvaamassa kaupunkia ennen kuin bussi jätti meidät kyydistä. Firenzessä oli taas mahdollisuus kiertää oppaan perässä kaupungilla niin, että opas esitteli tärkeimmät nähtävyydet ja kertoili niistä. Kierros kesti noin tunnin.
Aikaa Firenzessä oleskeluun oli noin nelisen tuntia ja nähtävää on paljon. Duomon kappeli piti tietysti nähdä ja se olikin todella vaikuttava. Uffizin taidemuseo oli omalla pakko nähdä -listalla, ja opas tarjoitui tilaamaan museoon lipun etukäteen, sillä ilman lippua museoon saattaa joutua jonottamaan jopa 1,5 tuntia. Lippu oli 6€ aikuiselta ja etukäteen ostettuna päälle tuli vielä 4,50, mutta minusta hinta oli edullinen. Uffizi oli valtava eikä siellä kannata kuluttaa aikaa enempää kuin pari tuntia ettei iske ähky. Taidepläjäyksen jälkeen kaipasin jotain viihdyttävää, ja sitä tarjoili ihan lähellä oleva Guccin museo, jossa esiteltiin erilaisia Guccin tuotteita, kuten vaatteita, kenkiä, laukkuja jne. Museo oli todella tyylikäs ja sisäänpääsy maksoi aikuiselta 6€. Museossa oli mm. erilaisia iltapukuja, joita julkkikset (esim. Cameron Diaz) ovat käyttäneet eri tilaisuuksissa.
Firenzestä löytyy monenlaisia ruokapaikkoja. Itse en malttanut pysähtyä syömään, joten tilasin vain pizzaslicen. Kyllä tuolla hinta osataan ottaa, sillä 2 margaritaslicea (kylläkin isoa) ja 0,5l kokista maksoi 7€. Kannattaa kuljettaa laukussa omia vesipulloja, ne tulevat tarpeeseen, sillä auringossa on tosi kuuma kun vieläkävelee.
Shoppailuja en Firenzessä tehnyt, mutta kuulin monien tehneen hyviä löytöjä markkinoilla ja kauppahallissa. Jos kultakoruja haluaa, kannattaa suunnata Arno-joen ylittävälle Ponte Vecchiolle (muutenkin tuo silta on näkemisen arvoinen:)), joka on täynnä kultakauppoja.
Aika Firenzessä hujahti nopeasti ja matkalla hotelliin oli bussissa istuttava taas se 4h eli paluu oli siinä yhdeksän aikaan. Matkalla pysähdyttiin taas huoltoasemalle kahville. Bussit olivat hyvin ilmastoituja ja siistejä eli kuuma ei tullut, mutta vessan puute hieman harmitti.
Firenze on upea ja kiinnostava kaupunki, joka kyllä kannattaa käydä katsomassa, jos sinnepäin sattuu matka viemään.
San Marino
Huom! Teksti on julkaistu alunperin Paikka auringossa -nettisivulla.
Aurinkomatkat järjesti puolipäiväretken tuonne lilliputtivaltion pääkaupunkiin, joten mielenkiinnosta sinne piti lähteä. Retki oli muidenkin suomalaisten suosiossa, sillä samana päivänä San Marinossa retkeili 150 suomalaista. Bussimatka Cattolicasta San Marinoon kesti noin tunnin eli ei mikään mahdoton matka perheen pienimmillekään. San Marinossa aikaa kierrellä oli n. kolmisen tuntia. Oppaan kanssa sai lähteä kiertämään kaupunkia tai sitten mennä omatoimisesti. Pääkaupunki on Titanovuorella ja ylöspäin kapuamista oli jonkin verran, mutta se sujui kyllä huomaamatta, kun maisemat olivat hulppeita. Kannattaa kävellä noidan polkua ylös linnalle, joka on 750m merenpinnan yläpuolella. Kannattaa myös varautua vesipulloilla, sillä auringossa käveleminen tekee janoiseksi :).
San Marinossa on jonkun verran museoita, mm. kaupunginmuseo on ilmainen. Vähän erikoisempia museoita olivat vampyyri- sekä kidutusmuseot, joista jälkimmäisessä kävin. Museon sisäänpääsy oli opiskelijakortilla 6€ ja minusta tuo oli aika maksimihinta, sillä museo oli aika pieni. Museo koostui erilaisista kidustusvälineistä, siellä oli erilaisia miekkoja, siveysvyö, ironmaiden, sähkötuoli, pyöveli, hirttopuu jne. Jokaisen esineen kohdalle oli selkeästi kirjoitettu englanniksi käyttötarkoitus ja muuta infoa. Museossa oli aika hämärää ja muutenkin aavemaista, joten ihan pienille lapsille ei sitä suosittelisi, mutta esim. teinit innostuisivat museosta varmasti.
San Marino on verovaputensa takia ollut aiemmin ostosparatiisi, mutta nyt hinnat ovat nousseet. Kauppoja oli jonkun verran, mutta enimmäkseen ne olivat erilaisia turisteille suunnattuja krääsäliikkeitä tai sitten luksusmerkkejä myyviä putiikkeja. Kosmetiikkakauppoja oli paljon, ja hajuvesiä metsästävä löytää varmasti ostettavaa. Alkoholi tuolla oli halvempaa kuin esim. Cattolicassa, mutta kannattaa olla kuulemma varuillaan ettei osta ns. väärennettyä pulloa (esim. etiketissä lukeekin Gorgons gin eikä Gordons gin).
En käynyt San Marinossa syömässä, mutta ruokkapaikkoja oli kyllä tarjolla. Aika paljon oli pizzeria-tyyppisiä ravintoloita, joista sai myös pasta-annoksia, ja hinnat näyttivät pyörivän siinä kympin kieppeillä eli ihan kohtuuhintaista. Jäätelöbaareja oli paljon ja italialainen jäätelö on kyllä maistamisen arvoista!
LISÄYS: Jos haluaa San Marinon leiman passiinsa, sen saa viiden euron hintaan. Bussissa opas keräsi kaikkien halukkaiden passit ja toimitti ne leimattavaksi, joten itse ei tarvinnut leiman perässä juoksennella. Jos leimaa ei halua, ei passiakaan tarvitse ottaa mukaan.
LISÄYS 2: Monet lähettävät San Marinosta postikortteja, mutta kortteja lähettäessä kannattaa pitää mielessä pari juttua. Myynnissä on paljon postikortteja, joissa on postimerkit jo valmiiksi liimattu. Sellaiset ovat kuitenkin kalliimpia kuin kortit, joihin merkit liimataan itse. Toinen muistettava juttu on, että San Marinosta lähetettävät kortit on jätettävä San Marinoon. Jos ne laittaa postilaatikkoon Italian puolella, posti polttaa ne eivätkä kortit pääse perille. Omat korttini kulkivat Suomeen viikossa.
Aurinkomatkat järjesti puolipäiväretken tuonne lilliputtivaltion pääkaupunkiin, joten mielenkiinnosta sinne piti lähteä. Retki oli muidenkin suomalaisten suosiossa, sillä samana päivänä San Marinossa retkeili 150 suomalaista. Bussimatka Cattolicasta San Marinoon kesti noin tunnin eli ei mikään mahdoton matka perheen pienimmillekään. San Marinossa aikaa kierrellä oli n. kolmisen tuntia. Oppaan kanssa sai lähteä kiertämään kaupunkia tai sitten mennä omatoimisesti. Pääkaupunki on Titanovuorella ja ylöspäin kapuamista oli jonkin verran, mutta se sujui kyllä huomaamatta, kun maisemat olivat hulppeita. Kannattaa kävellä noidan polkua ylös linnalle, joka on 750m merenpinnan yläpuolella. Kannattaa myös varautua vesipulloilla, sillä auringossa käveleminen tekee janoiseksi :).
San Marinossa on jonkun verran museoita, mm. kaupunginmuseo on ilmainen. Vähän erikoisempia museoita olivat vampyyri- sekä kidutusmuseot, joista jälkimmäisessä kävin. Museon sisäänpääsy oli opiskelijakortilla 6€ ja minusta tuo oli aika maksimihinta, sillä museo oli aika pieni. Museo koostui erilaisista kidustusvälineistä, siellä oli erilaisia miekkoja, siveysvyö, ironmaiden, sähkötuoli, pyöveli, hirttopuu jne. Jokaisen esineen kohdalle oli selkeästi kirjoitettu englanniksi käyttötarkoitus ja muuta infoa. Museossa oli aika hämärää ja muutenkin aavemaista, joten ihan pienille lapsille ei sitä suosittelisi, mutta esim. teinit innostuisivat museosta varmasti.
San Marino on verovaputensa takia ollut aiemmin ostosparatiisi, mutta nyt hinnat ovat nousseet. Kauppoja oli jonkun verran, mutta enimmäkseen ne olivat erilaisia turisteille suunnattuja krääsäliikkeitä tai sitten luksusmerkkejä myyviä putiikkeja. Kosmetiikkakauppoja oli paljon, ja hajuvesiä metsästävä löytää varmasti ostettavaa. Alkoholi tuolla oli halvempaa kuin esim. Cattolicassa, mutta kannattaa olla kuulemma varuillaan ettei osta ns. väärennettyä pulloa (esim. etiketissä lukeekin Gorgons gin eikä Gordons gin).
En käynyt San Marinossa syömässä, mutta ruokkapaikkoja oli kyllä tarjolla. Aika paljon oli pizzeria-tyyppisiä ravintoloita, joista sai myös pasta-annoksia, ja hinnat näyttivät pyörivän siinä kympin kieppeillä eli ihan kohtuuhintaista. Jäätelöbaareja oli paljon ja italialainen jäätelö on kyllä maistamisen arvoista!
LISÄYS: Jos haluaa San Marinon leiman passiinsa, sen saa viiden euron hintaan. Bussissa opas keräsi kaikkien halukkaiden passit ja toimitti ne leimattavaksi, joten itse ei tarvinnut leiman perässä juoksennella. Jos leimaa ei halua, ei passiakaan tarvitse ottaa mukaan.
LISÄYS 2: Monet lähettävät San Marinosta postikortteja, mutta kortteja lähettäessä kannattaa pitää mielessä pari juttua. Myynnissä on paljon postikortteja, joissa on postimerkit jo valmiiksi liimattu. Sellaiset ovat kuitenkin kalliimpia kuin kortit, joihin merkit liimataan itse. Toinen muistettava juttu on, että San Marinosta lähetettävät kortit on jätettävä San Marinoon. Jos ne laittaa postilaatikkoon Italian puolella, posti polttaa ne eivätkä kortit pääse perille. Omat korttini kulkivat Suomeen viikossa.
Hotel Senior, Cattolica
Huom! Teksti on julkaistu alunperin Paikka auringossa -nettisivulla
Hotelli Senior on todella siisti hotelli lähellä ostosmahdollisuuksia (ostoskatu Via Dante kulkee heti hotellin takana) eikä rannallekaan ole mahdoton matka. Kaksio oli todella pikkuinen (olin matkalla yksin, kahdestaan olisi voinut olla jo ahdasta) ja siellä oli parisänky, kaappi, telkkari ja tilava kylppäri sekä parveke. Huone oli tosi siisti ja ilmeisesti vastarempattu. Huoneissa ei ollut jääkaappia, mutta sellaisen olisi saanut vuokrata respasta 5€/pvä. Huoneeni sijaitsi ylimmässä kerroksessa ja parvekkeelta oli näkymä paitsi muiden hotellien uima-altaalle, myös merelle talojen välistä.
Hotellilla oli uima-allas ja mukavasti aurinkotuoleja, niistä ei tarvinnut tapella. Lisäksi oli pikkuinen poreallas ja pingispöytä. Hotellin baarista sai ostaa juomia, jäätelöä ja pientä purtavaa (toasteja, munakasta, ranskalaisia, pizzaa ja pastaa). Huoneen hintaan sisältyi aamiainen seisovasta pöydästä ja tuo aamiainen sisälsi sämpylöitä. croisantteja, muroja, leikkelettä, juustoa, kananmunia, mehua, kahvia, teetä, hedelmiä sekä erilaisia leivonnaisia. Plussaa siitä, että jokaisella huoneella oli numeroitu pöytä eli aamiaiselle ei tarvinnut kiirehtiä, kun pöytä oli valmiiksi varattu. Hotellissa oli myös WLAN yleisissä tiloissa ja hotellin konetta sai käyttää 3€/h.
Tykkäsin kovasti hotellista ja se sopi aikuiseen makuun. Pienille lapsille näytti altaalla olevan joku leikkinurkkaus, mutta lastenallasta ei ollut. Mitään melua ei kuulunut missään vaiheessa eikä näin alkukesästä ollut nuorisoporukoita, joten suosittelisin hotellia myös lapsiperheille. Henkilökunta, etenkin respan Maura-niminen nainen, oli todella ystävällistä ja avuliasta. Tänne voisin tulla uudestaan.
Hotelli Senior on todella siisti hotelli lähellä ostosmahdollisuuksia (ostoskatu Via Dante kulkee heti hotellin takana) eikä rannallekaan ole mahdoton matka. Kaksio oli todella pikkuinen (olin matkalla yksin, kahdestaan olisi voinut olla jo ahdasta) ja siellä oli parisänky, kaappi, telkkari ja tilava kylppäri sekä parveke. Huone oli tosi siisti ja ilmeisesti vastarempattu. Huoneissa ei ollut jääkaappia, mutta sellaisen olisi saanut vuokrata respasta 5€/pvä. Huoneeni sijaitsi ylimmässä kerroksessa ja parvekkeelta oli näkymä paitsi muiden hotellien uima-altaalle, myös merelle talojen välistä.
Hotellilla oli uima-allas ja mukavasti aurinkotuoleja, niistä ei tarvinnut tapella. Lisäksi oli pikkuinen poreallas ja pingispöytä. Hotellin baarista sai ostaa juomia, jäätelöä ja pientä purtavaa (toasteja, munakasta, ranskalaisia, pizzaa ja pastaa). Huoneen hintaan sisältyi aamiainen seisovasta pöydästä ja tuo aamiainen sisälsi sämpylöitä. croisantteja, muroja, leikkelettä, juustoa, kananmunia, mehua, kahvia, teetä, hedelmiä sekä erilaisia leivonnaisia. Plussaa siitä, että jokaisella huoneella oli numeroitu pöytä eli aamiaiselle ei tarvinnut kiirehtiä, kun pöytä oli valmiiksi varattu. Hotellissa oli myös WLAN yleisissä tiloissa ja hotellin konetta sai käyttää 3€/h.
Tykkäsin kovasti hotellista ja se sopi aikuiseen makuun. Pienille lapsille näytti altaalla olevan joku leikkinurkkaus, mutta lastenallasta ei ollut. Mitään melua ei kuulunut missään vaiheessa eikä näin alkukesästä ollut nuorisoporukoita, joten suosittelisin hotellia myös lapsiperheille. Henkilökunta, etenkin respan Maura-niminen nainen, oli todella ystävällistä ja avuliasta. Tänne voisin tulla uudestaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)